keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kuopus, koulu ja kukkaset


"Äiti saako koulussa nukkua?"
"No sitten en mene kouluun ikinä, jos niitä välitunteja ei voi nukkua. Haluan nukkua toisen välitunnin ja vain toisen leikkiä."

Tokaisi mukavuudenhaluinen juuri viisivuotissynttäreitä juhlinut kuopus. 
Sydämessä muljahti; vauva-ajat ovat todella ohi. 
Kuopus ajattelee jo koulunalkua ja korviksia, minä elämänkoulua. 




Kaakao menee parhaillaan omatoimisesti mikroon: 
"Jos tässä on Ellin kirjain ja neliö, onko sopivasti aikaa?"  
(Ja kyllä, iso E ja 3 ovat samankaltaisia mikron aikanäytössä, 3 on on todellakin väärinpäin E.)

Tiedän, että tehtäväni on tehdä itseni tarpeettomaksi. 
Mutta joinakin päivinä se riipaisee enemmän kuin toisina...
Kuopuksen rakkaus keltaiseen, on saanut myös minut pitämään keltaisesta. Keltaiset Neilikat yhdistettynä pinkkiin on aika ihana kevätkimppu! Josko ensi kesänä kukkapenkkiin eksyisi keltainen ruusukin vaaleanpunaisten keskelle... Kukkahuuhaahaaveilu uusista kukkapenkin jatkeista helpottaa elämänkoulua. 
Niin sitä lapsi muuttaa ja kouluttaa myös äiti-ihmistä. 


tiistai 16. tammikuuta 2018

Puhutaan puutarhaa pitkästä aikaa


Voi että teillä on ollut kauniita kuvia kuurasta, aurinkoisesta talvelta sekä kesäkuvia erilaisten haasteiden muodossa. On jännä miten joulun mentyä ohitse alkaa ajatukset heti kääntyä kevääseen. 





Talvipuutarha on nukkunut tänä talvena erittäin sikeästi täällä Mutamäellä. Piha on saanut olla ihan itsekseen, vain lasten laskiessa mäkeä ja leikkiessä metsän jäämuodostelmilla. 
Nytkin pojat kantavat vettä kannulla eteisen vessasta ulos ja jäädyttävät hyppyriä laskumäessä (=kulkuväylä portaiden vieressä...). Ihailen lasten kykyä nähdä asiat niin eri valossa kuin me aikuiset....



Nyt  itselläni alkaa hieman jo ajatuksissa pyöriä ensi kesän kylvökset. Ajattelin yksinkertaistaa kasvimaata, että pitäisi kasvustot sen kokoisina että ne jaksaisi hoitaa kunnolla. Toivotaan, että aurinko hellisi meitä ensi kesänä hieman enemmän kuin viime kesänä....


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vaarin sanat


"Juodaan kahvia ja pidetään iloista mieltä"

oli vaarilla tapana sanoa äidille arjen tuiskussa lohduksi. 
Jotenkin sanat kolahti erityisesti tänään hitaana sunnuntaina. 
Eilen oli pitkä vuoro 14,5h, joka oli myös melko raskas. Työväkeä oli ylimääräisiäkin pari, mutta silti lounaalle ehti klo 15 ja päivälliselle puoli seiska. Pari potilasta naurahtikin illan suussa, että teillähän on bonuksetkin kohdallaan, niin voi hyvillä mielin raataa itsensä loppuun. Naurettiin kaikki yhdessä tälle kommentille. Taisimme sekä potilaat että hoitajat selvitä päivästä melko hyvissä voimin, 
kun irtosi ne naurun rippeet hyvänyöntoivotusten lomassa.
Nyt ennen yövuoroa ei voi kuin nauttia kuopuksen kauniista 
synttäriruususta, kupillisesta kahvia ja tietty suklaasta :)