maanantai 20. marraskuuta 2017

Aarteita nämäkin


Taas syksyllä koitti tämä kummallinen ongelma. 
Ihanat kesän aarteet jäävät vaille kotia pakkasten tultua. 
Minulla itsellä ei ole kellaria eikä autotallia, 
jolloin Dahliat ja Oxalikset (tänä vuonna minulla ei ollutkaan kuin yksi Pelargonia)
jäivät kotia vaille. Tänä vuonna ratkaisin asian uudella tavalla. 



Nostin nämä aarteet saunaan sanomalehtien päällä pyykkikorissa. 
Nyt ne ovat kuivuneet ja pitäisi ravistella multa pois ja katkaista varret. 
Sitten ajattelin säilöä ne paperipusseihin löyhästi talveksi. 
Keväällä pitää vaan muistaa mitä oli missäkin ja istuttaa ne oikeaan aikaan....



Yksi alle jäänyt oli tehnyt hauskan varren. Sekin on nyt "kuoletettu" talvisäilöä varten.
Ihania aarteita. Nukkukoot hyvin ja herätköön ensi keväänä reippaina ja hyvinvoivina!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Talven kauneutta etsimässä



Tämä vuoden aika aiheuttaa melkoista etsintää niin mielen tasolla kuin puutarhassakin. 
Viimeiset puutarhahommat ei huvittaisi millään.
Vesisade ei vain ole mun juttu. 
Haluaisin sanoa, että menen ulos säässä kuin säässä.
Mutta kun en mene. 
Olen aika villasukka nykyään.



Yksi kauneus kuitenkin tähänkin vuodenaikaan mahtuu. 
Nämä mahtavan muotoiset ja väriset ruusunpiikit.
Kauniita ovat.
Vaikka mielen tasolla haluaisin ruusun piikit välttää, totuus on että ne kuuluu elämään niin puutarhassa kuin mielessäkin. 




Nämä ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kukkasetkin!
Joka kokoon ja näköön ja väriin.
Täällä viime talvena kuvattuja piikkejä auringossa.




Rentouttavaa viikonloppua kaikille piikeillä tai ilman!



torstai 16. marraskuuta 2017

Ihan muuta


Täsä mää ny istun.
Mun piti jutella teille puutarhaa ja syystunnelmaa ja askartelua, 
mutta ne juttelut siirtyivät nyt myöhemmälle. 
Sillä tässä lattialla mää nyt istun ja hämmästelen. 
Ihmettelen ihmisten hyvyyttä ja halua jakaa iloa. 
Peittoprojekti (täällä lisää) on tästä vain yksi esimerkki. 
Tilkkuja suorastaan sataa kuin ulkona noita rätin kokoisia räntäliehukkaita. 
Nyt voisin valittaa pimeästä ja monesta monesta muusta. 
 Mietin miksi sitä, miksi tätä. 
Mutta tähän kasaan ajatukset nyt pysähtyivät.

 Kun antaa itsestään pätkän lankaa, voi yhdessä saada aikaan vaikka minkälaisia kudelmia. 
Kuvan laadusta viis. Pimeydestä viis. Ja viitataan kintaalla myös kurasäille!

Pompitaan kuralätäköissä sen sijaan että kompastuttaisi siihen rähmälleen!


tiistai 14. marraskuuta 2017

#muitaihaniamarrassukat


Sain sunnuntaina valmiiksi #muitaihaniamarrassukat!
Nämä on niin hauskat!
Ihanaa neulomista, jännitystä mukana ja kaunis lopputulos
(jos pimeässä valokuvausta ja kuvanlaatua ei lasketa:)



Muistuttaako tämä kuvio jonkun muunkin mielestä mökkikylää?


Ihan sukan lopun sävelsin kyllä itse, kun pituutta oli tarpeeksi
- varttakin hieman pidensin
 - ja vaihtaisin ehkä pari väriyhdistelmää.
Kaksinkertainen kantapää, kun sukka on muutenkin paksu.
Mutta nämä eivät ole tärkeitä seikkoja, 
vaan hauskanpito ja kaunis ja lämmin lopputulos :)
Kiitos Muita ihania hauskasta syyspiristysneulomisesta!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Tietokonemaailmaa


Tietokonemaailmaa pehmentämään.
Kyllä, minulle itselleni!
Minusta on tullut pienimuotoinen opiskelija. 
Ei älkää peljästykö. En vaihda alaa. 
Syvennän vaan hieman osaamistani. 
Mutta kouluhan onkin kovin teknistä nykyjään ja siellähän tarvitsee tietokonetta!
Jolloin opiskeleva ihminen tarvitsee myös tietokonepussukkaa!
Ja tässä se nyt on:
ihka ensimmäinen tietokonepussukkani!





Korinpohjavirkkaus miellyttää silmää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monimutkaisuudessaan.
Hiekan värinen lanka ja kukalliset puunapit kruunasivat yksinkertaisen mutta paksun pussukan. 
Pylväitä tehdään vuoronperään neljä takaa edellisen kerroksen pylväisiin 
ja neljä edestä edellisen kerroksen pylväisiin. 
Kiepautetaan siis edellisen pylvään ympäri edestä tai takaa, ei 'päällimmäisestä' silmukasta. 
Nyt olen valmis kuluttamaan koulun penkkiä.
Tai haastamaan aivojani :)
Mukavaa viikkoa teille kaikille!


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isien juhlaa



Olen uskaltanut kirjoittaa tänne haaveitani ja pieniä palasia elämästäni. 
Nyt kirjoitin kolme tekstiä tämän kuvan alle, ja poistin sen kolmannenkin. 
Yritin kirjoittaa neutraalisti, mutta se olikin mahdotonta.
Nuorena ainut haaveeni oli tulla äidiksi. 
Sen jälkeen ammatinvalinnat ja kaikki muu on tuntuneet kevyiltä haaveilta. 
Olen erittäin kiitollinen, että suurin haaveeni on toteutunut, ja vieläpä neljästi. 
Mieheni, lapseni ja perheeni ovat suurin asia elämässäni. 
Nyt isänpäivänä ajattelen vaan mielessäni isänpäivärunoa nimeltä Isien ylistys. 
Ei neutraalisti vaan täydellä teholla täydestä sydämestä.
Tämän ylityksen myötä kaikille mukavaa ja lämmintä isänpäivää! 
Tässä se nyt on!


Isien ylistys!

Te kaikkien ihmisten isät
(Kyllä. Meillä kaikilla on isä. Jokaisella. Jok' ikisellä.)
Kyllä te kaikki isät. 
Ansaitsette kiitoksen. 

Jokainen teistä on ainutlaatuinen.
Omanlaatuinen.
Siksipä myös jok'ikinen ihmislapsonen 
olemassa oleva, mennyt ja tuleva, on erityinen. 
Aivan ainokainen. 

Te isät, te kaikkien ihmisten isät, 
olette maailmaa muuttaneet. 
Siementäneet. Huolta pitäneet. 
Muistoja synnyttäneet. 

Isoisät. Isoisoisät. Isoisoisoisät. Ja vielä enemmän isommat isät.
Teitä ilman maailmamme muunlainen ois. Suomemme erimoinen olla vois. 
Jok'ikinen ihmislapsonen palaa vailla eheä ei olla sois.  

Siis kiitos ja ylistys.
Isille kaikille kaikenmoisille. 
Miesten miehille. 
Kaikkien ihmisten isille.
Vaikuttimille suuren suurille, 
ihmislapsosten sankareille.  
Sydämessänne kantaen ihmislaps jok'ikinen.
                                                                                    SV


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

#kuusysi


Lahti on jalkapallokaupunki. 
Niinpä minustakin on tullut futismutsi, vaikka sellainen titteli ei varsinaisesti ollut haavelistallani....
....Mutta sehän imaisee koko perheen rytmiinsä...
Kaks harrastaa, kaks ajaa autoja ympäri kaupunkia ja kaks roikkuu kyydissä 
milloin minkäkin laisin eväin ja lelukassein.
Sellaista meidän arki taitaa nyt suurimmaksi osaksi olla :)

Ja koska Lahdessa olet joko sinivalkoinen tai mustaoranssi henkeen ja vereen, 
on väriä tunnustettava joka vaatekappaleella. 
Ja meidän perhehän on ehdottomasti kuusysin sinivalkoinen :) 






Aiemmin olen neulonut pojille säärystimet täällä
Ja nyt piirsin kuvan siistimmäksi ja neuloin Esikolle villasukat tällä logolla. 
Ja tässä nyt logon malli muillekin. 
Tilaustöitä ehdin harmillisen vähän tekemään, joten siksi tässä kaikille halukkaille logon malli käyttöön. Ja jos laitat kuvia someen tai joku kyselee, niin olisi mukava, jos mainitsisit mistä logon malli on peräisin. Eli ei muuta kuin kaikki tämän joukkueen futismutsit neulomaan ;)

maanantai 6. marraskuuta 2017

Kätevä- ja tekevämessuilla

Yhteistyössä Lahden messukeskus, liput saatu yhteistyönä


Viikonloppuumme kuului perinteinen reissu ihanille Kätevä- tekevämessuille täällä kotikaupungissa. 
 Alkuun suunnittelin ekaluokkalaisen kanssa lähteväni kaksissa naisissa messuilemaan, mutta hänpä halusi pikkusiskonkin mukaan tasapuolisuuden nimissä. 
Ja itseasiassa olipa hauskaa mennä kolmeen pekkaan (tai vaikka Birgittaan), 
kuinka paljon siellä oli myös tyttärillä katsottavaa - melkein olisivat viipyneet iltaan saakka  metrilakun voimin :)


Ja ensimmäiseksi pysähdyimme mahtavan kirjan ääreen. 
Merkityskirja Helga Hidalmiina kissojen kunniavieraana on mahtava kulttuuripläjäys lapsille. Sen lisäksi sen ostosummasta menee osa eläinsuojelutyölle. Osa tarinaa on lasten käsialaa ja Sinfonia Lahden kanssa yhteistyössä on järjestetty elämyksiä, esimerkiksi messuilla pääsi kuuntelemaan Sinfonia Lahden musiikkia kuulokkeilla samaan aikaan, kun sai värittää hauskoja värityskuvia. Mahtavan yhteistyön tulos!


Ja seuraava pysäkki oli neulekahvila Lentävän Lapasen piste. Voi jestas miten ihania kauniita käsin värjättyjä lankoja voi ollakaan! Ja tottahan itsellenikin tarttui mukaan yksi ohje ja lankavyyhti :) Debbie Blissin Neulojan mukiakin hypistelin, mutta pitihän jotain jättää haavelistallekin...

Ja tutustuin myös uuteen tuotteeseen: 
Uudet Addin sukkapuikot!
Kahdella puikolla neuloen sukka tulee varmasti valmiiksi ennen kuin arvaakaan :) 



Ja muuten en ole koruihminen, mutta käsintehdyt korvakorut ovat heikko kohtani.... 
Minka- korut ovat aivan mahtavia! Niistä löytyy joka makuun ja tyyliin. Perhoset, pitsit ja Origamit ovat suosikkejani, mutta löytyy myös liikennemerkkejä, Afrikan tähden nappuloita, Maatuskoja ja Kleinbussitkin. Lahdessa näitä saa Sataman kahvilan vieressä olevasta Käsityökauppa Ulpukasta


Ja yksi odotetuimmista jutuista oli pitsinnypläys! 
Tämä on salainen haaveeni, "sitten kun on aikaa". 
Mutta nythän tässä taisi käydä niin, että tyttäreni osaa tämän ennen minua.
Orimattilan Heinämaan pitsinkutojat neuvoivat hetken tytärtäni ja niinpä hän oli pikavauhtia nyplännyt jo yhden kuviokerran.... 
Ehkä me menemmekin yhdessä jo ensi kesänä nypläyskurssille....



Ja tätä odotin myös näkeväni:

Toinen toistaan upeampia ja kaikkien yllätykseksi myös Suomen säässä kestäviä. Täysin käsityönä valmistettuja ja myös joka tyyliin sopivia. 

Messuilla on muuten hurjan vaikeaa valokuvata. Aina on jonoa sinne sun tänne ja kuvauksen aikana Neulanhaltija kertoi työstään jo seuraaville kiinnostuneille. On itseasiassa melko mahtavaa, että käsityöt vetävät näin puoleensa, että saa ihan jonottaa, kun haluaa tavata itse työn tekijän :)




Ja viimeisenä mieleenpainuneena, mutta ei todellakaan vähäisimpänä: 
Katsokaa ja ihailkaa mitä miniatyyrikäsityötä!
Ja miten oikean näköisiä....

Happy little muffin- nukkekoti tarvikkeiden ja ruokien takaa löytyy ihana Mirja, jonka käden työt aivan jotain ainutlaatuista: Ihan sanattomaksi veti sekä minut että pikkutytöt 
ja kyllähän näitä tarttui myös matkaan. 






Olipa mahtava visiitti!
Tästä riittää taas inspiraatiota hetkeksi...
Joululahjaideoita, neulosideoita, askarteluideoita ja parasta pikkutyttöjeni innostus kaikkeen käden työhön :)

Iloista ja inspiroivaa viikkoa teille ihanille!




sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Puutarhailun paras puoliko?



Joskus tulee uskomaton mahdollisuus.
Nimittäin joskus vain saa taimen, jota on aina halunnut.
Ja silloin se on pelastettava.

Ja koska talven lisäksi pimeys yllättää joka syksy, 
voi käydä niin että huomaa istuttavansa lumihangessa, vesisateessa ja täyspimeydessä. 

Tähän kiteytyy koko puutarhaturaajan maailma: olosuhteista viis, lopputulos silmissä kiiluen touhuaa sellaisia asioita, joita ei kehtaa ääneen sanoa... (mutta toki voi blogiin kirjoittaa...)



Siskoni mukaan, nyt voi kyllä olla paras istutuskausi. Koska kasvin juuret ovat multapaakussa jäässä ja mukaan tulee iso paakku, ei kasvi välttämättä huomaa, että sitä edes siirretään. 
Kuin nukkuva lapsi, joka kulkeutuu vanhempien mukana paikasta A paikkaan B.
Näistä kuvista huomaa, että Mutamäki on jo paikoin aivan roudan valtaama, 
mutta onneksi oli myös muheaa istutusmaata sulana. 

Oli muutenkin hauska nähdä puutarhaa pimeässä otsalampun valossa:
Hopeansävyiset kasvit olivat kuin timanttikasoja vesipisaroineen.
Ja päivänvalossa kuvatut kasvit kuin keväthangesta esiin tulleita...





Tänään oli ohjelmassa myös sisäsiistiä puuhailua. Ensi viikolla siitä lisää!