Pihahommia pikku hiljaa

Tänä vuonna huomaan syttyväni ihan hämäläisen hiljaa pihatöille. 

Työväsymys on ollut niin valtaisa, että kevään aloitus fyysisillä mullanroudaus, tiilenkanto 

ja muilla hommilla ei ole ollut tilaa voimissa eikä ajatuksissa. 

Mutta sateen välissä kun paistoi hetken aurinko, ryntäsin ulos lannoittamaan kevätlannoitteet pihalle. Ja sain heti kaksi kaveria mukaan! Miten hauskaa meillä olikaan ja 

puutarhahommien mukavuus alkoi taas piirtyä aivojen kuviin. 

Näissä kuvissa näkyy itseasiassa hirmu hyvin pihamme rinteisyys sekä kasvihuoneen takana nousevat kalliot ja pystysuora rinne. Piha on tavallaan kolmessa kerroksessa. 

Ylhäällä kasvihuone ja kasvimaa, keskelle furiskenttä ja alarinteessä hedelmäpuut ennen Norjanangervoaitaa. Pitääkin käydä kuvaamassa alemmalta kadulta alempien pihojen yli, niin saatte kuvaa hieman haasteellisesta pihan rakenteesta.... 

Kevätpuuhiamme kuvasi mieheni, joka

sai ikuistettua myös totiset ilmeet Omenapuun juurelta :)

Nyt en voi sanoa kuin että tervetuloa puutarhatyöt, ihana toukokuu, lämpenevät ilmat

 ja vapauttava aivojen ruuhkanpurku! Ei kun ulos vappua viettämään!

Postaus on yhteistyö yhdessä Green caren (Puutarhalannoite) ja Nokian jalkineet kanssa. 

Olipas hauskaa Pihapiirimessuilla

Eilinen hurahti Pihapiirimessuilla nopeasti!

Oli aidosti hauskaa: 

Niin ihania kohtaamisia ja paljon tutkittavaa.

Perennamyyjiä oli ihanan runsaasti ja tuntui, 

että tällaiselle tavalliselle puutarhaharrastajalle oli juuri sopivaa ohjelmaa ja ideaa. 

Tässä idea seuraavillekin messuille. 

Puutarhabloggarit ja muut puutarhahörhelöt tuntuivat löytävän oivan kohtaamispaikan 

Riinan Versoja Vaahteramäeltä -blogin ideaparvekkeella. Oli melkein mahdotonta saada kuvattua Riinaa, sillä kojulla riitti koko päivän keskustelijoita ja ihania kohtaamisia. 

Meillä oli messuilla koossa perhettä enemmänkin. 

Ihana tätimme, isä, äiti, siskon anoppi, serkkuja ja pikkuserkkuja ja vielä pikkupikkuserkkuja....

Olisi pitänyt ottaa jonkinlainen sukukuva, mutta se jäi nyt tohinassa ikuistamatta. 

Ihanat kohtaamiset oli messujen parasta antia!

Miten hyväntuulisia ihmisiä ideoita ja iloa jakamassa.

Ja oli ihana nähdä mitä kullekin tarttui messuostoksia mukaan :)

Ylemmissä kuvissa

Taina Mansikkatilan mailla

Satu Sata sävyä vihreää

Satu Villa kotiranta

Kati 100% outdoor

Ja tässä vanhaa tuttua joukkoa.

Ihana tätimme Titta

Cheri Autuas olo

Kati Oravanpesä 

Katin kanssa

Ja lisäksi kohtasimme ainakin:

Maatiaiskanasen elämää

Sirkku Kukkia ja Haaveita

Vaaleanvihreää

Pipo-otus Tavaroiden taikamaailma

Krisse Arjen Helmiä

Itse olin siis perheen kanssa messuilla, 

täti ja tytär ihastuivat ilmakasveihin. 

Mummi osti kasiveelle ja tätini osti viisveelle ilmakasvit, joita meillä ei vielä asunut yhtäkään. Nyt aiomme askarrella heille jonkinlaisen amppelin ja tytöt saavat hoitaa niitä lemmikkien tavoin.

Huone et Rum illa oli ihana valikoima jos jonkinlaista ilmakasvia ja

Tainan kanssa ihasteltiin lasisia "kastelukuplia" tai mitä ne nyt olivatkaan nimeltään. 

Kun kesällä reissuilee, tuollainen lasikupla on omiaan hoitamaan kasveja ulkona ja sisällä :)

Messujen näyttelyalueessa ihastutti Ruduksen Luotokivetys ja nämä Mantelipuut (?)

Ja Tuuliannikan tuvan Ansu oli suunnitellut näyttelymetsään hauskaa romutaidetta. 

Meidän joukko keräsi taas kasseihin kasan perennoja ja Pelargoneja, 

vaikka tänä kesänä piti keskittyä vaan suuriin linjoihin...

Mutta inspiraatiokasveina mukaan tarttui kaikkea sinistä :)

Vihertalo Varpulan osastolla oli muutama kasvi, jotka jäivät kaivamaan mieltä...

Mutta pitihän sitä jättää jotain ostoslistalle loppukesällekin...

Kotiin tultua nostin ostokset hyllyyn odottamaan istutusta.

Näyttää heti kesältä, eikö?

Messuliput tarjosi Lahdenmessut

Kevät etenee vaikka sää vaihtelee

Kevät on edennyt tällä viikolla huimasti! 

Viime viikolla oli aamupakkasia ja piti jonakin aamuna ihan raapata auton ikkunat.

Mutta pakkasaamuna myös auringon nousu näkyi takapihalla huurteisten kasvien lomasta kauniisti. 

Mustikanvarvut suorastaan tanssivat kohmeesta irti auringonsäteiden tahdissa.

Routa pääsi yllättämään myös sipulikukat ja takapihan mutaisenvetisen rinteen. 

Kaunista jää kaiken pinnalla!

Ja onneksi oli tänä talvena lunta suojaamassa tältä roudalta...

Ja tosiaan on säätä tällä viikolla ollut jos jonkinlaista.

Ihana aurinko houkutteli minut ulos talvipesästä, 

samoin kuin Sisiliskonkin tervehtimään etupihan portaikkoon. 

Niin mainio kaveri! Ja on muuten nopea, hankala kuvattava :)

Ja joka toinen päivä on Krookukset auki, ja joka toinen päivä ne vaipuvat uinumaan aurinkoa. 

Äsken tuli vettä ihan kaatamalla ja nyt taas paistaa aurinko. 

Mutta vaihteleva sää lienee lisää kevätkukkien kukkimisaikaa :)

Helmililjakin pistää nenänsä esiin maasta, ja en voi kuin huvittua kuinka se työntää ensin kukkanuput näkyviin. Kuinka veikeä kaveri!

Ja Posliinihyasintti sen kuin jatkaa kasvuaan! Se vähät välittää sään peruutusvaihteista!

Taitaa olla Posliinihyasintti Mutamäen kanssa kaverustunut, 

niitä täytyy siis levittää Omenapuun juurelta muuallekin :)

Kevätfiilistä nosti tänään huimasti myös Pihapiirimessut täällä kotiLahdessa. Oli ihania kohtaamisia ja hiukan kotiintuomisiakin - oli ihanan monta perennakauppiasta... 

Sinne kannattaa suunnata, jos asuu täällä lähellä. 

Niitä kuvia huomenna blogissa! 

Versoo, ja niin kauniisti

Päivänsinen olen ennenkin kertonut olevan yksi suosikeistani.

Sen kukka on lumoava, mutta niin on versokin. 

Todella kaunis kasvin taimi.

Ja täällä ei suinkaan kasvatella enää rairuohoa, vaan sitä Partaohraa.
Nämä kasvavat ihan silmissä!

Ja Kosmoksetkin ovat alkaneet kasvaa kauniisti kohti valoa. 

Kesä tulee ihanan pienen hetken kuluttua, jee!!!

Kaunista viikkoa kaikille!

Ihmeellisiä asioita pienelle kulkijalle ja kokeilu

Välillä tämä pienen harrastelijabloggaajan kulkeminen on yhtä hämmästystä ja kummastusta.

Kumosin ruusupenkkiin viime syksynä kesäkukat ruukuista, koska ruusupenkin olen rakentanut "kierrätysmullasta" eli kumonnut ja kaatanut siihen milloin mitäkin ja aikaansaadut kompostituotteet, jatkaen ja rakentaen penkkiä vähitellen. Nyt penkki alkaa olla istutettu täyteen ja myös viimeiset kuopat täytettynä. Äidiltä syksyllä saadut aarteet (voit lukea myös kanankakkapurut) pitää vielä levittää nyt keväällä.

Mutta voi ihme!

Kesäkukista punaiset ihan marketista kesäkukiksi ostetut Apilat puskee päänsä esiin!

Miten ihanaa! Ruusupenkin pohjalla saa olla kaikenlaista täytekasvia, joten mikä ilo sinne pohjalle on saada kirjavaa Apilaa! Teille tämä saattoi olla normaali arkipäiväinen asia, mutta minä en moista tiennyt! Ihanat Apilat, Tervetuloa!

Ja on se kumma mistä kasvit tietää, että on kevät. 

Nämä Oxalikset ja Dahlian kaivoin teknisen tilan pimeydestä saunaan ensimmäisiä valonsäteitä saamaan. Ja voi ihmetystä, kun otin ruukut toistensa päältä pinosta pois, yksi kaikkien alla itää vartta. Mistä ihmeestä se tiesi, että on kevät! <3 

Ja se kokeilu. Ostin ihania Akileijan siemeniä keväällä. 

Ensin meinasin kärsivällisesti kylvää ne suoraan penkkiin ja odottaa kukkia vuoden päähän.

Mutta sitten kokeilija iski, ja päätin kokeilla vielä kylmäkäsitellä siemenet.

Istutin siemenet kennoihin, pussitin ja laitoin sekä alle että päälle lunta paksulti ja peitin pressulla varjoisassa paikassa. Jääkaappiin nämä eivät olisi mahtuneet... 

Saapa nähdä toimiiko moinen, vai uhrasinko kauniit Akileijat turhaan. 

Mutta onpahan taas uutta jännitettävää!

Voi vauhtia!

Nyt on kevään vauhti alkanut!

Perässä ei meinaa pysyä, ei arjen eikä perhosten ja mehiläisten. 

Ihanaa kevään intoilua ja kameran kanssa sinkoilua.

Näin Mehiläisen keittiön ikkunasta Krookuksissa, niin pakkohan se oli kamera napata käteen ja juosta ulos. Ihan kesäfiilis!

Voi miten tuo Mehiläinen nauttiikaan olostaan!

Voi parka, kun ensi viikko koittaa....

Tuntuu, että nämä piipot, Krookukset ja Posliinihyasintti kasvavat ihan silmissä! 

Paitsi että takapihalle odotin Lumikellomerta. Siellä on yksi, hah! 

Ja instagramin puolella minulta kysyttiin, miksi mahtaa Mutamäki olla Mutamäki.

No siksi, koska muuttaessamme tontillemme, meillä on vesikatastrofi.

Takapihan metsästä valuu vesi kalliota pitkin ja alkuvuosina meillä oli täysi työ saada mudan valuminen hallintaan. Nyt valuu enää vain vettä, ja sekin ohjautuu ojia pitkin oikeaan, toivottavasti!

Ja Kesätuulia tulee yksinkertaisesti nimestäni.

Alla esimerkki keväisestä takapihan rinteestä...

Someone asked about why our garden is called like "mudhill". 

It is because in firsts years we lived here, there was 'little' muddisaster in our backyard.

The water flows from woods along rocks to our garden and used to take the 'mud' with it. 

But nowadays the problem is much smaller, there flows only water. We have planted many many plants there, which are keeping the mud on the hillside.

And the Kesätuulia is like Summerwind, it comes from my name. 

But here is a good example of the mudhilll ....

Ihanaa kevättä meille kaikille!

ps. noita sieniä puskee taas joka puolelta tonttia....