Oi ja voi!
Mun ihana ja rakas Punavihma!
Hän on kyllä kärsinyt kovia.
Ensimmäisen talven luulin sen kuolleen.... Heräsi henkiin...
Toisen talven viime talvena huomasin sen kestävän hyvin ja kukki niin kauniisti tänä kesänä ja alkoi kasvaa jo kokoa.
Ja nyt torstaina huomasin pupun nakertaneen sitä ja viikonloppuna huomasin pupun syöneen sen kokonaan. Voi apua. Kyllä harmittaa.
Ja taas on mutaa näkyvissä ihan liikaa....
Josko suojaus auttaisi, kasvaisikohan Hän tästä vielä....
Voi mitä koettelemuksia, toivottavasti kasvi vielä nousee, jos ei niin taimikauppa kutsuu! Tekipä pupu ikävän tempun, mutta ei varmaan ilkeyttään kuitenkaan :D
VastaaPoistaVoi pupua, minkä teki!
VastaaPoistaTuota punavihman maistumista en yhtään ihmettele. Mutta välillä ne syövät mitä kummallisempia kasveja, kuten juhannusruusua. Miten kukaan voi syödä jotain niin piikikästä?
Voi kurja! Onneksi kasvit ovat sitkeitä, ja se voi vielä tuosta toipua
VastaaPoistaOon jostain lukenu jotta puput tykkevää vihmoista. Meilläkin jäniksenpoika on ruvennu kukkapenkkilöissä asumaan en vielä oo mittään huomannu hävinneeks. Tiällä onneks on mehtämiehii jotka niitä sitten harventelloo, se on rusakko mikä tuhojaan tekköö.
VastaaPoista